...2012, ettei uutisten päivittämisestäkään tullut mitään.
Kaikki maukkapennut ovat nyt omissa rakastavissa kodeissaan, hyvissä käsissä. Kaksi niistä - Mitja ja Java, jäivät meidän seuraksemme.
Pahinta mitä loppuvuoteen mahtui oli Full-pentujen emän, Megyn menettäminen. En tiedä koska tapahtuneen ymmärtää aivan täysin. Kaikki tuntuu edelleen niin valtavan epäreilulta. Megy oli elämäni koira, rakkaista rakkain, jonka toivoisin kloonattavan.. ♥ Se ei kuitenkaan ole mahdollista, joten muistot vain jäivät mieliimme ja sydämiimme.
Lokakuun lopulla Megyllä alkoi kiima ja samana iltana se alkoi oksennella ja ripuloida. Hoidin oireita pari päivää, kunnes huomasin kaikkien tunnettavissa olevien imusolmukkeiden olevan suuret. Vein Megyn työpaikalleni tutkittavaksi. Päätimme heti ottaa näytteitä laajasti. Verinäytteistä kävi ilmi jo klinikalla, että sillä oli voimakas anemia ja perna oli ultralla katsottuna reippaasti suurentunut, se täytti koko vatsaontelon etuosan. Otimme myös ohutneulanäytteet useammasta imusolmukkeesta ja lähetimme ne verisivelyiden kanssa Saksaan analysoitavaksi. Ennenkuin tulokset tulivat lähetetyistä näytteistä, löysin erään suomalaisen eläinlääkärin tekemän päättötyön aiheesta lymfoma. Valitettavasti Megyn kliiniset oireet täsmäsivät sairauteen täysin. Vastaukset Saksasta vahvistivat vain epäilymme, verihiutaleet olivat jo aivan finaalissa, erilaistuneita valkosoluja oli valtavasti ja imusolmukkeiden solukuva oli hyvin ilmeinen lymfoma.
Solusalpaajahoitoa en edes harkinnut, koska oireet olivat niin voimakkaat ja pieni lisäaika ei olisi loppujen lopuksi palvellut ketään. Aloitimme Megylle kortisonin isolla annoksella ja huolehdimme kivunhoidosta järeämmillä lääkkeillä. Viikon sitä kesti ja sitten oli aika päästää irti, tehdä se viimeinen palvelus. Viikon aikana kuitenkin ehdin tehdä päätöksen, että haluan Megyn varmuuden vuoksi vielä ruumiinavaukseen, varmistua siitä, että lymfoma olisi ainoa löydös.
Oli sydäntäsärkevää kiertää Megyn kanssa lähipellot vielä viimeisen kerran, nähdä kuinka se vielä vahti matkalla koululaisia ja haukkui naapurin kissan. Se oli viimeiseen asti Megy, enkä venyttänyt palvelustani päivääkään liian pitkälle -vaikkei se tehnyt siitä yhtään sen helpompaa.
Ruumiinavaustulos kertoi tosiaan lymfomasta, joka oli levinnyt kaikkiin tutkittuihin sisäelimiin. Perna oli suurentunut noin viisinkertaiseksi ja kaikki imusolmukkeet olivat sairauden myötä kuolioituneet. Megy ehti sairauden aikana laihtua 5kg.
Näin jälkeenpäin olen ymmärtänyt myös sen, että viimeisissä ratakisoissaan lokakuun alussa juostu huono aika puhui puolestaan. Veritasolla oli aivan varmasti tuolloin muutoksia.. :'(
Surutyö on käynnissä ja yritämme iloita jälkikasvusta, toivottavasti vielä PITKÄÄN!
Saimme myös rakkailta Ystäviltämme Johanna Männistön tekemän muotokuvan Megystä. Taulu on äärettömän koskettava, Kiitos! ♥
Nipa, pieni whippeturoksemme pyörähti myös pari viikkoa sitten eläinlääkärin leikkauspöydällä. Kivekset jäivät sille reissulle ja toivomme pojan nyt keskittyvän enemmän muihin asioihin. ;)
Äitinsä Aida on puolestaan käynyt uiskentelemassa KoiraSportin uima-altaassa virtuoosin ottein. Maukkanuoriso on välillä käynyt myös opettelemassa uimisen alkeita.
Kesää odotellessa!